Usein Kysytyt Kysymykset
Täältä löydät kysymyksiä, joita Hannelelta kysytään kaikkein eniten!
Miten sinusta tuli kirjailija?
Olen aina rakastanut tarinoiden keksimistä ja mielikuvitus on ollut minulle tärkeä leikkikalu jo pikkutyttönä. Lukeminen oli parasta mitä tiesin, ja vietin usein koko päivän sängyssä karkkipussin ja kirjan kanssa pötkötellen (parasta!).
Kirjoittaminen oli kuitenkin hieman hankalaa, kun oli muistettava kaikenmaailman pilkkusäännöt ja pisteiden paikat. Minusta oli muutenkin paljon hauskempaa leikkiä tarinat läpi! En peruskoulussa edes tiennyt osaavani kirjoittaa, asia selvisi minulle vasta lukiossa luovan kirjoittamisen kurssilla. Kun sai rauhassa keskittyä vain tarinoihin, ne veivät minut toden teolla mennessään. Silloin ensimmäistä kertaa ymmärsin, miten hauskaa kirjoittaminen on ja koska olin lukenut niin paljon, myös kielioppi oli valunut tarinoiden mukana päähäni.
Viimeistään toimittajakoulussa sain päntättyä kielioppia kunnolla, mikä onkin työni kannalta tosi tärkeää. Jos haluaa kirjoittaa työkseen ja tehdä sen hyvin, kieliopin hallitseminen on pakollista (olkoonkin, että edelleenkin pilkkuni saattavat vahingossa eksyä vähän väärään paikkaan – sitä sattuu meille kaikille).
Oletko sinä Pikkiriikki?
Pikkiriikissä ja minussa on paljon samaa, ja monet Pikkiriikin touhuista ovat sellaisia, että olen itse tuhmuroinut ne läpi lapsena (kuten lähtenyt kotoa pelkissä pikkuhousuissa). Pikkiriikki on kuitenkin paljon rohkeampi kuin minä, hän osaa sanoa asiat suoraan ja hänen itseluottamuksena on kerrostalon kokoinen - kaikki ominaisuuksia, joita minulla itselläni ei ole.
Ai niin, eikä minulla tietenkään ole kakkaavaa taikakoiraa. Se vasta mukava ominaisuus olisikin!
Mistä keksit tarinan Talventaiasta?
Keksin ensimmäiseksi Talventaian karmivan Sejtas-hahmon. Hän tuli ajatuksiini oikeastaan yhtä aikaa Pikkiriikin kanssa, sillä alunperin kehittelin tarinan, jossa he kumpikin seikkailivat. Tämä tapahtui jo monta vuotta ennen kuin minusta tuli kirjailija. Silloin Pikkiriikkikin oli vielä ihan oikea prinsessa ja vieläkin kovempi määräilijä kuin nykyään.
Kun ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä Talventaikaa, Gretan tarina tuli ensimmäisenä mieleeni ja kirjoitinkin alkukohtauksen paljon ennen kuin kirjoitin mitään muuta. Vasta jonkin ajan kuluttua tajusin, että Sejtas kuului samaan kertomukseen. Tarinat syntyvät usein pieninä palasina, jotka loksahtelevat oikeille paikoilleen, kun aikaa kuluu.
Miten minusta voisi tulla kirjailija?
Jos haluaa kirjailijaksi, on tärkeää lukea valtavia määriä hyvin erilaisia kirjoja. Sellaisiakin, joita ei etukäteen yhtään haluaisi lukea! Lukemisen avulla kehittyy ymmärrys hyvän tarinan palasista, oikeakielisyydestä ja siitä, millainen kertomus houkuttaa ja koukuttaa.
Lukemisen lisäksi on tietenkin kirjoitettava, mutta oikeastaan mielikuvituksen harjoittaminen on vieläkin tärkeämpää. Siksi kannattaa haaveilla paljon ja kulkea ympäriinsä Mitä jos -tuntosarvet päässään. Se tarkoittaa, että arjen kiemuroissa pysähtyy välillä pohtimaan mitä seuraisi, jos vaikkapa koulun pihalle parkkeeraisi yhtäkkiä UFO tai jos opettajat saisivatkin palkkansa karkkeina? Voi mielessään keksiä kaikenlaisia sattumuksia ja kehitellä tarinoita niiden avulla. Niin kirjailijat tekevät.
Kauanko kirjan kirjoittaminen kestää?
Se riippuu hyvin paljon kirjasta. Yleensä yhden Pikkiriikin kirjoittamiseen menee noin kolme kuukautta, kun mukaan lasketaan kaikki editointikierrokset. Talventaian kirjoittaminen kestää kauemmin, koska se on laajempi kokonaisuus ja täynnä salaisuuksia - siihen varaan yleensä vähintään vuoden kirjoitusaikaa.
Kirjan kirjoittamiseen vaadittu aika ei oikeastaan riipu sivujen määrästä, sillä lyhyen tarinan kirjoittaminen voi olla paljon vaikeampaa kuin pitkän. Kun on tiivistettävä ja kerrottava asiat vain muutamalla lauseella, tarvitsee paljon enemmän sanataituruutta. Sekin on onneksi taito, joka kehittyy runsaalla harjoittelulla.
Kirjoitan yleensä montaa kirjaa yhtä aikaa. Esimerkiksi tällä hetkellä työpöydälläni on yksi kuvakirja, kaksi lastenromaania, oppikirja ja yksi sellainen... hmmmm... salaisuusjuttu. Kirjoitan joka päivä yhtä projektia eteenpäin.
Kuvitatko itse kirjojasi?
En kuvita. Prinsessa Pikkiriikki -kirjoja kuvittaa hyvä ystäväni ja lahjakas kollegani Ninka Reittu, Tarinoiden aapista puolestaan kuvittaa huikea Veera Aro, jota en ole vielä tavannut koronan vuoksi, mutta olen aika varma, että meistäkin tulee vielä hyviä ystäviä. Talventaian tarinoiden kansista vastaa Johanna Junkala, joka on niin ikään ihmeellisen lahjakas ja ihmeellinen ihminen.
Kirjojen kuvittaminen on tosi vaikeaa, eikä minulla ole siihen riittävää osaamista tai koulutusta. Kuvittajana on osattava ottaa monia teknisiä ja taiteellisia asioita huomioon ja olisin pulassa ilman Ninkaa, Veeraa ja Johannaa.
Mitä harrastat?
Harrastan hemmottelua, niin itseni kuin muidenkin. Se tarkoittaa pieniä juttuja, kuten vaikkapa kynttilänvalossa saunomista, hyvää ruokaa tai hierojalla käymistä.
Jahka mahdollista, haluaisin harrastaa tanssia, pianonsoittoa ja laulamista. Olen tanssinut aivan pienestä tytöstä ja jossain vaiheessa haaveilin tanssijan urasta, mutta onneksi siitä ei tullut mitään - kirjailijan työ on minulle niin paljon rakkaampi juttu!
Millainen perhe sinulla on?
Mies, kaksi pientä poikaa ja yksi jo aikuinen tyttö mieheni entisestä suhteesta. Niin ja maailman pienin koira, jonka nimi on Nukamakkara.
Lasken perheeseeni myös lapsuudenperheeni, eli sisarukseni Heidin, Tommin ja Helenan lapsineen ja puolisoineen, sekä tietysti isäni ja äitini.
Olitko lapsena kiltti vai tuhma?
Olin kumpaakin, kuten kaikki lapset. Minusta jaottelu kiltteihin ja tuhmiin lapsiin on ihan höpöhöpö-juttu. Eiväthän aikuisetkaan ole kittejä tai tuhmia, vaan aina vähän siltä väliltä.
Mutta onko Joulupukki aina kiltti? Siinäpä kysymys, johon minä haluaisin vastauksen.
Voiko sinua seurata somessa?
Kyllä! Tulen myös tosi iloiseksi lukijoiden terveisistä, joten onpas kivaa, jos lähetät minulle viestin vaikkapa Instagramissa. :)
Täältä löydät minut:
Instagram // Facebook // Prinsessa Pikkiriikin Facebook